Ikädiversiteetti on työelämän hukattu voimavara

Tämä vuosi on kulunut vauhdilla, ja olen saanut uppoutua aiheeseen, joka on minulle todella tärkeä: työelämän ikäkysymyksiin. Yhä uudelleen olen pysähtynyt miettimään, miksi Suomessa ei vieläkään osata käyttää paremmin kokeneiden työntekijöiden osaamista ja motivaatiota. Meillä on valtava joukko ihmisiä, joilla on halu tehdä työtä, kyky tuottaa tulosta ja sydän, joka sykkii asiakkaiden ja työkavereiden parhaaksi – mutta jostain syystä heidän potentiaalinsa jää usein hyödyntämättä.

Olen haastatellut vuoden aikana monia upeita organisaatioita, jotka tekevät tässä suhteessa asioita poikkeuksellisen hyvin. Heidän ajatuksensa jäivät kaihertamaan mieleeni, ja niistä haluan jakaa muutamia.

Yksi HR-johtaja sanoi osuvasti: “Me valitsemme aina parhaan hakijan. Ikää ei kysytä, vaan osaamista ja motivaatiota katsotaan.” Tämä kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta edelleen liian moni paikka sortuu ajatukseen “ihannetyypistä”, joka on usein nuorehko, aika samanlainen kuin nykyiset tekijät ja siten turvallinen valinta. Onneksi moni organisaatio pyrkii tietoisesti purkamaan tätä ajattelua ja miettimään rekrytointia aidosti tiimin tarpeiden kautta.

Moni haastateltava kertoi myös, miten arvokasta on, että tiimissä on eri-ikäisiä ihmisiä. Nuorten innokkuus ja rohkeus yhdistettynä kokeneiden rauhallisuuteen ja hiljaiseen tietoon on voittava yhdistelmä. Eräs esihenkilö kuvasi henkilöstörakennettaan “kaksikyttyräiseksi kameliksi”: nuoria ja kokeneita riittää, mutta keskeltä puuttuu väkeä kokonaan. Se on monella alalla totta ja tuo omat haasteensa, mutta samalla se muistuttaa siitä, miten tärkeää on hyödyntää kaikkien osaamista – myös sitä, joka on karttunut vuosikymmenien työn kautta.

Mieleeni jäi erityisesti yksi tarina. Organisaatiossa oli työntekijä, joka oli juuri jäämässä eläkkeelle, mutta halusi jatkaa vähän pidempään. Hän ei vain jatkanut – hän hankki vielä viime metreillä uusia asiakkaita ja oli aidosti tärkeä osa tiimiä. Meidän ei pitäisi ajatella, että työhalu tai kyky hiipuu kalenterivuosien mukaan. Usein ihminen on parhaimmillaan juuri silloin, kun kokemus ja itseluottamus ovat vahvimmillaan.

Moni esimies myönsi myös joutuneensa tarkastelemaan omia ennakkoasenteitaan. Sitä helposti ajattelee, että joku on “liian kokenut” tai “liian nuori”, mutta kun katsotaan osaamista ja motivaatiota ilman ikälaseja, vaihtoehdot avartuvat. Ja totta on, että riski ei aina ole siinä, että palkkaa kokeneen – joskus nuori lähtee nopeammin ja investointi valuu hukkaan.

Tämän vuoden aikana vahvistui oma uskoni siihen, että ikädiversiteetti ei ole mikään pehmeä arvo tai “kiva lisä”, vaan todellinen kilpailuetu. Kun työyhteisössä on eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä, tiimit sopeutuvat muutoksiin paremmin, oppivat nopeammin ja tuottavat enemmän. Ja mikä tärkeintä: työstä tulee inhimillisempää.

Olen pyrkinyt tekemään oman osani levittämällä tätä ilosanomaa yritysten johdolle ja HR:lle. Uskon, että muutos alkaa siitä, että uskallamme katsoa peiliin, ravistella vanhoja oletuksia ja nähdä ihmiset kokonaisina – ei pelkkinä syntymävuosina.